Talvinauhalla aitaaminen – oi miten ihanaa, kaikki talviaitaamisen ongelmat ratkaistu! Tai sitten ei.
Talvinauha on aivan mainio tuote, mutta sen kanssa pitää osata toimia oikein. Talvinauha-aidan rakentaminen poikkeaa normaaliaidan rakentamisesta, mutta ydinfysiikkaa se ei sentään ole: pitää vain tietää muutama juttu.
Talvinauhamokat TOP 3
Ostin talvinauhaa ja tälläsin aitaan – mikä tässä muka voisi mennä pieleen? Aika montakin asiaa:
- Sähköistin talvinauhan liittämällä sen normaalisti paimenen iskunapaan. Eipä tule iskua talvella.
- Sähköistin talvinauhan varmasti oikein, sekä iskun että maadoituksen. Ei toimi vieläkään.
- Hups, aita toimii, mutta vain, jos veräjä tai veräjät ovat kiinni.
Väärin asennetulla talvinauhalla ongelmia on helppo saada aikaan. Jokainen aitaa rakentanut tietää, että kylläpä kypsyttää, jos aita ei yht’äkkiä toimikaan. Ei kuitenkaan hätää, aidan saa kyllä rakennettua toimivaksi. Myös talvinauhalla.
Miten sähköaita toimii?
Viimeistään nyt on hyvä oikeasti ymmärtää, miten sähköaita toimii. Eläin (tai tallikaveri) ei siis saa aidasta iskua siitä, että aitaan johdetaan sähköä. Eläin (tai tallikaveri) saa iskun siitä, kun sähkö kulkee hänen lävitseen ja takaisin paimeneen. Normaalisti tämä tapahtuu maan kautta.
Tästä syystä se paljon peräänkuulutettu maadoitus on ihan yhtä tärkeää kuin sähkön kulku: jos sähköllä ei ole pääsyä takaisin paimeneen, eli maassa ei ole maadoituskankia sitä sähköä takaisin paimeneen nappaamassa, iskua ei synny. Ei, vaikka pistäisi millaisen paimenen siihen tohottamaan.
Miksi perinteinen sähköaita ei toimi talvella?
Seuraavaksi pitää ymmärtää, miksi tämä normikuvio ei toimi talvella. Se ei toimi, koska lumi, jää ja routiva maa. Ne nimittäin toimivat melkoisen tehokkaina eristeinä eli katkaisevat sähkön pääsyn takaisin paimeneen. Ei iskua, nou isku.
Ja tässähän on nyt (varsin puujalkamaisesti todettuna) iskun paikka juuri talvinauhalle. Talvinauhan ajatus on nimittäin tarjota sähkölle paitsi reitti paimenesta aitaan, myös paluureitti takaisin paimeneen – yhdessä ja samassa nauhassa.
Sähkön ei siis tarvitse etsiä paluureittiä paimeneen sieltä maaperästä (jonne se ei siis pääse, koska se maa on lumen ja jään peitossa), vaan se voi kulkea takaisin paimeneen niin sanotusti motarin toista kaistaa eli saman nauhan maadoitusjohdinnippua pitkin. Talvinauhassa isku siis syntyy, kun joku koskettaa talvinauhamotarin molempia kaistoja yhtä aikaa.
Ja sitten päästään niihin yleisimpiin ongelmiin.
Talvinauhalla aitaaminen – ongelmat ja niiden korjaus
1. Sähköistin talvinauhan liittämällä sen normaalisti paimenen iskunapaan. Eipä tule iskua talvella.
Juu ei tule, ei. Nyt tuli nimittäin tehtyä vaan yksisuuntainen tie. Eli jäi se paluukaista käyttämättä. Mikä siis on sen talvinauhan koko pointti.
Sähkö toki kulkee talvinauhassa kuten missä tahansa tavallisessa aitanauhassa ja saat sulan maan aikaan iskunkin (jos olet maadoittanut paimenen maadoituskangilla ja se sähkö pääsee maata pitkin takaisin paimeneen). Mutta tällä kytkennällä iskua ei synny talvella, jos maassa on lunta tai jäätä eristävänä kerroksena.
Näin korjaat tilanteen:
Talvinauha sähköistetään kytkemällä talvinauhan valkoisessa osassa kulkeva, punaisella merkitty johdinnippu paimenen salamankuvalla merkittyyn iskunapaan ja nauhan vihreässä osassa kulkeva johdinnippu paimenen mustaan maadoitusnapaan. Näin järjestetään sähkölle tarvittava paluutie paimeneen myös silloin, kun eristävä lumi, jää tai routiva maa (tai kesällä rutikuiva tai kallioinen maaperä) estää paluun maan kautta.
Vinkki! Sähköistät talvinauha-aidan helpoiten Olli Talvinauhan liitinpakettiin sisältyvällä, nimenomaan talvinauhalle suunnitellulla aitaliitosjohdolla, jossa on huomioitu talvinauhan kaksi erillistä johdinnippua. Jos aidassasi on useita talvinauhalla toteutettuja kerroksia, liitä ne toisiinsa talvinauhan hyppyliitosjohdolla. Talvinauhan liitinpaketti sisältää myös kaksi talvinauhalle suunniteltua hyppyliitosjohtoa.
Jos käytössä on vaan niitä metalliliittimiä, niitä voi toki käyttää, mutta silloin tarvitset kaksi metalliliitintä: toisen yhdistämään aitanauhan vihreät reunat ja toisen valkoiset reunat. Toimii kyllä teknisesti hienosti, mutta saattaa vähän ottaa visuaalisen silmän päälle.
2. Sähköistin talvinauhan varmasti oikein, sekä iskun että maadoituksen. Ei toimi vieläkään.
Ettei nyt vaan olisi käynyt niin, että jossain kohtaa on metalliliitin, joka vetää aidan oikosulkuun eli yhdistää talvinauhan isku- ja maajohdinniput keskenään? Tätä nimittäin sattuu tavan takaa.
Tavallisille aitanauhoille tarkoitetut liittimet ja nauhojen veräjäeristimissä olevat liittimet ovat metallia, ja ihan syystä: normaaliaitanauhojen kanssa metallilla pyritään nimenomaan varmistamaan, että sähkö varmasti kulkee myös liitoksen kohdalla. Talvinauhan kanssa tämä ei toimi, vaan liitin saa aikaan oikosulun, kun se yhdistää nauhan punaisella merkityn iskujohdinnipun ja vihreällä olevan maajohdinnipun keskenään.
Ongelma 1: jatkosten metalliset liittimet aiheuttavat oikosulun
Käytä talvinauhan jatkamiseen muovista Duo-eristintä ja asettele nauha huolellisesti niin, että iskujohtimet ovat keskenään kohdakkain ja maajohtimet keskenään. Ei ole merkitystä onko vihreä vai valkoinen puoli ylempänä, kunhan jatkat nauhan niin, että samanväriset puolet kohtaavat. Tärkeää siis on, että punaisella merkitty johdinnippu ei koske vihreällä olevaa johdinnippua missään tilanteessa.
Ongelma 2: veräjän metalliliitin aiheuttaa oikosulun
Katkaise ja poista veräjien kohdalla talvinauhan vihreässä osassa olevat metallijohtimet noin 3 cm matkalta ennen metalliliittimiä, jotta liitin ei oikosulje talvinauhan isku- ja maajohdinnippuja keskenään. Jos näin käy, aita ei toimi. Huom! Älä katkaise muovinauhaa, jotta nauhan kestävyys ei kärsi.
Tärkeää! Mikäli veräjän jälkeen olevalla maadoitusjohtimella ei ole mitään yhteyttä paimenen maadoitusnapaan, huolehdi myös maadoitusreitin jatkumisesta toteuttamalla veräjän alitus Olli-korkeajännitekaapelia käyttäen. Ks. kohta 3.
3. Aita toimii, mutta vain, jos veräjät ovat kiinni.
Juu-u. Sähköltä taisi jäädä ne koulun pituushyppytunnit väliin, sillä se ei hyppää esimerkiksi veräjän levyisen alueen yli. Sille pitää järjestää se kulkureitti. Ja nyt tarkkana: sille pitää järjestää myös se paluureitti takaisin paimeneen!
Kun katkaisit ohjeiden mukaisesti ne talvinauhan vihreässä osassa olevat maadoitusjohtimet n. 3 cm matkalta sieltä veräjän kohdalta, tarkistitko, onko sähköllä katkeamaton paluureitti takaisin paimenen maadoitusnapaan myös veräjän toiselta puolelta? Jos ei ole, sellainen pitää järjestää. Muuten se aita ei toimi. Tämä tarkoittaa veräjän alitusta eli whoop, whoop, kaivuuhommia!
Veräjän alitus tarkoittaa, että veräjän alle kaivetaan (joko ihan lapiolla tai kaivinkoneella) korkeajännitekaapelit, yksi iskulle ja toinen paluulle. Näitä pitkin sähkö pääsee kulkemaan kumpaankin suuntaan riippumatta siitä, onko veräjä auki vai kiinni. Huom! Kaapeli tulee kaivaa riittävän syvään, jotta eläimet eivät pääse tallomaan sitä edes maan ollessa pehmentynyt kovien tai pitkään jatkuneiden sateiden takia.
Korkeajännitekaapeli saattaa kuulostaa kalliilta ja hankalasti saatavalta, mutta ei hätää: Ollin korkeajännitekaapeli ei maksa mansikoita ja sitä löytyy samoista paikoista kuin paimenia ja aitaustarvikkeita.
PS. Ohjeet toimivan talviaidan rakentamiseen sekä talvinauhalla että kaksilankatekniikalla löydät Ollin talviaitausoppaasta.
