Lankaa, nauhaa vai köyttä – miten valitsen aitajohtimen?

Sähköpaimen antaa aitapulssin harvemmin kuin kerran sekunnissa. Tehokkaalla paimenella pulssi on pidempi kuin heikkotehoisemmalla, mutta turvallisuussyistä pulssi on aina erittäin lyhyt, tyypillisesti alle sekunnin tuhannesosan. Tässä lyhyessä ajassa sähkön pitäisi ehtiä kulkemaan aidan kauimmaiseen kolkkaan asti.

Sähkö kulkee suunnilleen valon nopeutta, joten siitä ei tule ongelmaa, mutta aitalankojen johtavuus (ominaisvastus), lankojen määrä ja aidan pituus vaikuttavat kovasti siihen, miten korkealla jännite käy pulssin aikana aidan eri kohdissa. Lisäksi aitalankoihin nojaava kasvillisuus ja likaantuneet tai kosteat eristimet vuotavat virtaa aitalangasta maadoitukseen.

Aitalangan tehtävä on siis kuljettaa sähkövirtaa paimenesta aitauksen kauimmaiseenkin kolkkaan. Vaikka mitään kasvillisuuden tai eristinten vuotoa ei olisi, aitaus kuormittaa aina paimenta. Kuormitus on sitä suurempaa, mitä pidempi aitaus on ja mitä useampia aitalankakerroksia aidassa on. Jo tämän vuoksi pitkä aita tarvitsee tehokkaamman paimenen.

Mutta tehokkaampi paimen ei auta yhtään, jos aitalanka ei täytä tehtäväänsä eli kuljeta sähkövirtaa riittävän hyvin. Pitkässä aidassa kannattaa siksi käyttää aitalankoja, joiden ominaisvastus on pieni. Muuten lanka hidastaa jännitteen nousemista aidan kaukaisimmassa pisteessä niin paljon, että lyhyen pulssin aikana jännite ei ehdi nousta riittävän korkealle. Paimenen vaihtaminen tehokkaampaan kyllä pidentää pulssia ja voi näin auttaa hiukan, mutta usein ei ollenkaan riittävästi.

Asiaa voi verrata ajattelemalla, että suuritehoinen paimen on vesisaavi, josta pulssihetkellä loiskautetaan vettä letkuun eli aitalankaan.

Jos letkun paikalla on kunnallistekniikan runkovesiputki (= esimerkiksi teräsaitalanka), kaikki saavista kaadettu vesi kulkee iloisesti, mutta jos letkuna onkin mehupilli (halpakaupan edullisin aitalanka), saavin vesi loiskuu pääosin hukkaan ja aitaan valuu vain sen verran kuin menupilli läpäisee.

Vesilasista liruttamalla (eli pienemmällä paimenella) se mehupillikin välttää – siis pienelle aitaukselle.

Kun aitalangat ja paimen ovat sopusuhdassa aidan pituuteen verrattuna, on vielä mietittävä miten paljon kasvillisuutta aitaan tulee kasvamaan ja miten huolella sitä aiotaan niittää. Paimenen kun tulisi sateellakin pystyä pitämään aidassa riittävä jännite. Mitä enemmän kasvillisuutta on, sitä tehokkaampi paimen tarvitaan. Paremmin sähköä johtava aitalanka (eli pieni ominaisvastus) auttaa paimenta tässäkin tehtävässä.

Paitsi huonolaatuiset, myös huonokuntoiset aitalangat ovat haitaksi aidan toiminnalle. Vaikka hyvälaatuiset, ympärivuotiseen käyttöön tarkoitetut aitalangat, -köydet ja -nauhat kestävät pitkään, eivät nekään ole ikuisia: väistämättä tulee aika, jolloin ne on tarpeen uusia. Vuosien mittaan aitajohtimiin kertyvät lika, sammal ja muu kasvusto sekä ajan myötä katkeilleet metallijohtimet (eli juuri ne sähköä johtavat osat), hankaloittavat kaikki sähkön kulkua aidassa. Jos aidan jatkokset ja liitokset on lisäksi tehty huolimattomasti esimerkiksi solmuilla, joissa aitalangan metallijohtimet eivät kunnolla kosketa toisiaan ja kipinöivät, on sähkön aika hankala kulkea aidassa sujuvasti.

Aitajohtimia on tarpeen myös aika ajoin kiristää: lämpötilanvaihtelut, aitalangoille kertyvä lumi ja jää, eläinten törmääminen aitaan jne. saavat aitalangan aikaa myöten venymään. Roikkuvat langat saattavat osua toisiinsa ja aiheuttaa kipinöintiä ja esimerkiksi metallitolppaan osuessaan romahduttaa jännitteen.

Aitajohtimen valinta

Jokaisella aitajohdintyypillä on erilaisia ominaisuuksia, joiden perusteella valintaa voi tehdä. Sähkön kulun optimointi ei kuitenkaan ole se ainoa peruste aitajohtimen valinnalle. Lisäksi täytyy aina huomioida vallitsevat aitausolosuhteet eli kuinka suurta aitausta ollaan rakentamassa, onko aitaus pysyvä vai tilapäinen, onko se ympärivuotisessa käytössä, millaisia eläimiä ollaan aitaamassa sekä millaiseen maastoon – ja ilmastoon – aitaus on tulossa. Lisäksi on syytä huomioida vielä omat resurssit eli kuinka paljon rahaa aitaan on mahdollista sijoittaa – ja minkä verran on halukas tekemään aidan huolto- ja korjaustöitä sitten tulevaisuudessa.

Aitajohtimien materiaalit

Teräsaitalangat ovat kokonaan sähköä johtavaa materiaalia, mutta normaalit aitalangat, aitaköydet ja aitanauhat sen sijaan eivät ole. Ne koostuvat muovista ja ohuista metallijohtimista joissa sähkö kulkee. Aitalangan laatu riippuu esimerkiksi siitä, millaista muovia on käytetty ja mitä metallia ja kuinka paksuja ne sähköä johtavat metalliset johdinsäikeet ovat.

Muovilangan tai -nauhan sisällä olevissa metallijohtimissa tärkeää on paitsi materiaali, myös johtimien halkaisija: mitä paksumpi se metallinen johdinsäie on, sitä paremmin sähkö siinä kulkee. Ja nyt taas tarkkana: kun luet aitanauhapakkauksen speksejä, älä anna johdinten lukumäärän huijata; monta ohutta johdinsäiettä ei ole sama kuin pienempi määrä paksuja – määrällä ei voi kompensoida laatua tässäkään asiassa. Esimerkiksi 0,4 mm säikeissä sähkö posottaa huomattavasti sujuvammin kuin 0,2 mm säikeissä. Aitalangan paksuus toki määrää osaltaan kuinka paksua metallilankaa siinä voidaan käyttää: ohuemmissa 3 mm langoissa käytetään luonnollisesti myös ohuempia metallijohtimia, mutta jo 5 mm aitaköydessä voidaan hyvin käyttää 0,4 mm metallijohtimia.

Hyvälaatuisissa aitajohtimissa muovi on kestävää, UV-suojattua polyeteeniä joka ei haurastu ja haperoidu auringossa. Muovimateriaalin laadun lisäksi myös aitalangan tekninen laatu on tärkeää: jos lanka on jo valmiiksi rispaantunutta tai punos aukeilee helposti, ei se kovin pitkäaikaista käyttöä lupaile.

(kuva: metallijohtimen halkaisija)

Aitalangoissa, -köysissä ja -nauhoissa käytetään usein eri metalleista valmistettuja johdinsäikeitä. Yleisesti käytössä on terästä (inox tai RST), alumiinia (Al) ja kuparia (Cu). Kaikilla metalleilla on tarkoituksensa: esimerkiksi hyvin yleisesti käytetty teräs on sekä kestävä että edullinen materiaali. Teräsjohtimia voidaan täydentää alumiinisilla johdinsäikeillä, joissa on terästä parempi sähkönjohtavuus tai kuparisäikeillä, jonka sähkönjohtavuus on jo n. 40-kertainen teräkseen verrattuna, mutta joka on materiaalina kallis eikä ole yhtä kestävää kuin teräs.

Leveissä aitanauhoissa on mahdollista käyttää useita halkaisijaltaan paksumpia metallijohtimia, joissa sähkö kulkee iloisesti. Ja nyt taas tarkkana: kaikissa leveissä aitanauhoissa näin ei ole automaattisesti tehty! Edullisimmissa aitanauhoissa hintaa on saatu alemmaksi tinkimällä mm. juuri näistä metallijohtimista.

Olli Vihreä aitanauha 40 mm (suositellaan pysyviin, ympärivuotisiin aitauksiin)

• Johtimet: 10 x 0,4 mm inox
• Ominaisvastus: 0,48 Ω/m
• Hinta: n. 68,00 € / 200 m kela

Olli puna-valkoinen aitanauha 40 mm (ei suositella pysyviin, ympärivuotisiin aitauksiin)

• Johtimet: 13 x 0,2 mm inox, 1 x 0,2 mm al
• Ominaisvastus: 0,73 Ω/m
• Hinta: n. 43,50 € / 200 m kela

Kuten tästä vertailusta huomaat, 14 kapeampaa 0,2 mm metallijohdinta (joista yksi on vieläpä sähköä hyvin johtavaa alumiinia), tuottaa silti merkittävästi suuremman ominaisvastuksen kuin 10 x 0,4 mm teräsjohtimet. Aitalankoja, -köysiä ja -nauhoja valitessa kurkkaus teknisiin tietoihin todella kannattaa, sillä erot ovat huomattavia eri laatujen välillä!

Kannattaa siis ehdottomasti tarkistaa mitä aitalanka/-köysi/-nauha pitää sisällään, jotta voi päätellä sopiiko se juuri sinun tarkoitukseesi: jos olet esimerkiksi rakentamassa pientä, väliaikaista aitausta ja aitaukseen tulevat eläimet kunnioittavat superhyvin aitaa etkä tarvitse aitaan suurta iskua, tällöin aitajohtimeksi välttää arvoiltaan huonompikin aitalanka. Aitajohtimien laadun merkitus korostuu, mitä suurempiin ja aitausolosuhteiltaan vaativampiin olosuhteisiin ne tulevat – ja kun toteutetaan ympärivuotisia aitauksia.

Teräslanka ja alumiini

Mikäli haluaisi optimoida puhtaasti sähkön kulun, kannattaa aita rakentaa joko teräsaitalangasta tai esimerkiksi alumiinisilla aitaelementeillä. Näissä sähkö kulkee todella iloisesti! Pohdittavaksi tulee kuitenkin heti lisää kysymyksiä, kuten että mitä eläintä ollaan aitaamassa?

Esimerkiksi karja-aitauksissa käytetyt, tiukasti pingoitetut High Tensile -teräslanka-aidat eivät sovellu hevosille, sillä mikäli polle päättää juosta siitä aidasta läpi, voi jälki olla tuimaa. Hevosille suositeltavampi vaihtoehto näistä kahdesta onkin tuo alumiiniaita. Sellaisen hankintaa voi toki rajoittaa aitaukselle kertyvä hinta, joka on aitalangoilla toteutettuun aitaukseen nähden moninkertainen – mutta samalla saa sitten huoltovapaamman aitauksen.

Teräslankaa voi käyttää hevosaitauksissa esimerkiksi yhtenä aitajohdinkerroksista varmistamaan, että sähköllä on ainakin yksi mahdollisimaan hyvä kulkureitti. Paksuja teräslankoja helpommin käsiteltävä Paimenpoikalanka sopii tähän mainiosti. Teräslangat kannattaa aina sijoittaa hevosaitauksissa mahdollisimman ylös, ettei hevonen kuopiessaan tai kaverin kanssa etujaloilla neuvotellessaan pääse rikkomaan niillä jalkojaan.

Vinkki! Paimenpoikalanka sopii mainiosti myös kaksilanka-aitaan, sillä se ei kerää lumikuormaa kuten leveämpi aitanauha eikä siten ala roikkumaan yhtä helposti. Teräslankaa ei myöskään tarvitse samalla lailla huoltokiristää kuin normaaleja polyeteeniaitalankoja.

Aitalangat

Normaalin, yleensä n. 3 mm paksun aitalangan etuna on sen edullisuus ja helppous. Ohut aitalanka sujahtaa helposti käytännössä kaikkiin mahdollisiin eristimiin ja sitä on helppo käsitellä: kerä ei paina paljoa ja langan veto on nopeaa. Lisäksi ohut aitalanka kerää huomattavasti vähemmän lumikuormaa kuin leveä aitanauha.

Edullisuudessa piilee myös potentiaalinen ongelma: niissä kaikista halvimmissa halpakaupan langoissa esimerkiksi sähkön johtavuus tai langan kestävyys ei välttämättä päätä huimaa. Tarkista siis lankaa hankkiessasi, että lanka on tarkoitettu pitkäaikaiseen, ympärivuotiseen käyttöön mikäli olet sellaista aitausta rakentamassa. Muutoin saat olla uusimassa niitä lankoja jatkuvasti.

Langan sähkön johtavuus on myös merkittävä tekijä: kurkkaa ehdottomasti langan ominaisvastusluku, sillä kuten tuolla aiemmin havainnollistimme, huonosti sähköä johtava lanka saa koko aidan toimimaan huonosti.

Ohut aitalanka ei myöskään ole kovin näkyvä aitajohdin. Tämä voi olla sekä hyvä että huono asia: jos haluat rakentaa aitauksen, joka ei ole kovin näkyvä, silloin aitalangan ohuus on positiivinen ominaisuus. Jos taas haluat, että aita näkyy mahdollisimman hyvin (sekä ihmisille että aidattaville eläimille), kannattaa mieluummin valita leveämpi aitajohdin.

Aitaköydet

Aitaköysiä on saatavilla useitakin eri paksuuksia, Ollilta esimerkiksi 5 mm ja 8 mm. Aitaköysillä saat tehtyä aitalankaa selkeästi näkyvämmät ja kestävämmät aidat. Kun mietitään lumen ja jään kertymistä aidalle, kerää paksumpi aitaköysi tietysti teräslankaa tai ohutta aitalankaa enemmän lumikuormaa. Lumi- ja jääkuormalla ei tietenkään ole merkistystä, jos aitaus sijaitsee vaikkapa etelän lämpimässä; jos lunta ei sada eikä jäätä tule, tämän asian voi ruksata kokonaan yli tarkistuslistaltaan.

On lähinnä makuasia rakentaako aidan käyttäen 5 mm vai 8 mm köyttä, mutta mikäli suunnittelee laittavansa aitaköyttä jo olemassa olevaan aitaan jossa on ennen ollut erilaiset aitajohtimet, kannattaa varmistaa sopiiko köysi olemassa oleviin eristimiin vai pitääkö myös eristimet vaihtaa. Mikäli ollaan toteuttamassa todella suurta aitausta, kannattaa huomioida, että aitaköysissä on usein monia muita aitajohtimia korkeampi ominaisvastus.

Millä tahansa aitajohtimilla toteutettu aita kannattaa rakentaa niin, että mieluummin hajoaa aita kuin aidattava eläin. Aitaköysiin onkin olemassa alumiinisia turvaliittimiä, joilla voit varmistaa, että köysi katkeaa hallitusti halutuista kohdista, mikäli eläin törmää aitaan. Tämä vähentää sekä eläimen loukkaantumisriskiä että aidan suurempaa hajoamista. Etenkin etujalkojaan joskus aktiivisesti heiluttavilla hevoseläimillä tämä asia kannattaa ehdottomasti huomioida.

Aitanauhat

Aitanauhoja on saatavilla useita eri leveyksiä: 10–12 mm, 20 mm, 40 mm ja jopa sitäkin leveämpiä. Mitä leveämpi nauha, sitä näkyvämpi aita – mutta myös sitä enemmän aitanauhalla on mahdollisuus kerätä ei-toivottua lumi- ja jääkuormaa sekä likaantua vuosien mittaan. Tästä syystä mitä leveämpi aitanauha on käytössä, sitä tärkeämpää on, että aitanauhat ovat riittävän kireällä pysyäkseen pystysuorassa; lappeellaan kiharalla makaileva leveä aitanauha on oikea lumi- ja jääpyydys.

Aitanauhat kannattaisi siis mahdollisuuksien mukaan puhdistaa lumesta. Lumi ja jää aidassa ei ole toivottavaa, koska ne paitsi eristävät, myös venyttävät nauhoja. Mitä enemmän aitajohdin venyy, sitä useammin sitä pitää kiristää. Tähän kiristystarpeeseen on muuten tarjolla kätevä ja edullinen pikku apulainen, nimittäin aitanauhan kiristin. Se ei poista suuremman kiristyksen tarvetta kokonaan, mikäli aitanauhat ovat päässeet oikein kunnolla venähtämään, mutta helpottaa elämää muuten mukavasti. Kiristin avautuu kokonaan, joten sellaisten asentaminen onnistuu hyvin myös jälkikäteen jo muuten valmiiseen aitaan.

Leveistä aitanauhoista rakennat kuitenkin selkeästi havaittavan aitauksen johon ei törmätä ainakaan siksi, ettei sitä nähty. Lisäksi laadukkailla, hyvin sähköä johtavilla aitanauhoilla toteutuissa aitauksissa sähkö kiertää hyvin.

Ollin aitajohtimista kaikki edullisempaa punavalkoista aitanauhaa lukuunottamatta ovat pitkäaikaisiin, ympärivuotisiin aitauksiin soveltuvia. Tunnistat ne Olli Shockteq-merkistä.